torstai 9. kesäkuuta 2016

Ideasta toteutukseen

Illalla saatu idea kuulosti aamulla vielä paremmalta, joten keula kohden Nurbugringin moottorirataa. Matka suuntautui ensin kohden Cochemin pikkukaupunkia, josta oli aikaisemmilta "moottorireissuilta"  hyviä muistoja.
Cochemin jälkeen matka jatkui pois Moseljoen laaksosta, 127 oli aika lujilla pitkissä mukaisissa ylämäissä.. Matka majapaikasta moottoriradalla oli alle 60km, joten mitään kiirettä meillä ei onneksi ollut. Muutenkin matka on jo loppupuolella, joten voidaan vähän "nautiskellakkin". Päästyämme ylös laaksosta oli vielä pakko hetkeksi pysähtyä ihailemaan jokimaisemaa.

Moottoriradan yhteydessä on jo nyt paljon kaikenlaista aktiviteettiä ja lisää on suunnitteilla. Radalla on tarkoitus jatkossa taas järjestää myös F1-kisoja ja puitteet täytyy olla Bernielle kelpaavat. Kävimme liki parin tunnin opastetun "backstagekierroksen". Oppaame kertoi, että rata-alueella olevan hotellin huoneet lienevät ainakin Euroopan kalleimpia kisaviikonloppuna n.4000€/yö, hotelli itsessään ei kovin erikoiselta näyttänyt ainakaan päällepäin. Tutustumme vanhan radan tiloihin ja F1 alueeseen, varikkopilttuut ja kaikki muukin kisalähetyksistä tutut alueet käytiin viimeistä nurkkaa myöden katsastamassa.

Rata-alueella on myös mielenkiintoinen museo, jossa on paljon myös erilaisia aktiviteetteja pelkän sisäänpääsymaksun hinnalla. Suosittelen museokäyntiä lämpimästi, aikaa siellä toki vierähtää helposti tuntitolkulla.

Rata itsessään on valmistunut jo vuonna 1927 ja alkuperäinen rata on sisältänyt ns. Pohjoislenkin ja Etelälenkin. Molemmat on edelleen ajettavissa ja 21km pohjoislenkillä järjestetään edelleen säännöllisesti kisoja. Tämän lisäksi on ns. Stadionalue jossa järjestetään perinteisempiä kisoja esim. F1.

Tavoitteena oli päästä kisaamaan ja meillä oli ajokalustokin valmiina, harmi vaan, että rata juuri silloin oli varattuna johonkin testikäyttöön.


Rata vapautui vasta klo17 ja siellä pääsee ajamaan omalla autolla, yritin houkutella kavereita mukaan Pohjoislenkille, mutta turhaan.  Kuulemma meidän pitää päästä autolla kotiinkin. Päädyimme sitten ajamaan vanhan Etelälenkin josta 127 selvisi kunnialla.

Kotimatka ei juurikaan ollut tähän mennessä edennyt, joten lähdimme ajamaan pohjoista kohden sillä ajatuksella, että matka tänäänkin edes vähän lyhenisi. Yhdellä tankkauspaikalla satuimme sopivasta rekan vierelle ja siinä korostui ajoneuvojen kokoero.


Rekka liikennettä Saksan moottoriteillä riittää, pahoittelut kaikille rekkakuskeille kun olemme tientukkona. Kaikki rekat joutuvat ohittamaan meidät ja niitä menee vasemmalta ohi lähes yhtenäisenä jonona.

Myöhään illalla löytyi pieni kivan oloinen majapaikka.


Poikkeuksellisesti olemme jo tänä iltana vähän suunnitelleet huomista päivää. Tarkoitus on mennä Bremeniin ja tutustua johonkin kulttuuri kohteeseen, vaikka paikkaan nimeltä Autohaus (tai johonkin muuhun mielenkiintoiseen paikkaan).


2 kommenttia:

  1. Hienoa, loppusuora lähestyy. Tsemppiä

    VastaaPoista
  2. Hyvinhän se satakakslaiska kestää. Ei vaan sovellu etelään kun on tehty pohjoisen oloihin. ;)

    VastaaPoista