Kaikki kotona

Auto ja kuski turvallisesti kotona. Joku voi toki kyseenalaistaa onko kuskilla ja kyytiläisillä "kaikki kotona", kun tällaiseen reissuun edes lähtee. Loppua kohden matkanteko helpottui, koska Pohjois-Saksassa, saatika Suomen puolella ei ollut enää minkäänlaisia lämpöongelmia, ainut murhe oli öljyvuoto. Yksi öljypänikkä piti vielä Suomen puolella ostaa.

Matkan varrella tavaramäärä autossa lisääntyi, onneksi matka ei ollut pidempi, muuten olisi pitänyt hommata kattotelineet. Tavaratila oli ääriään myöden täysi. Lastaaminen piti tehdä tietyssä järjestyksessä, jotta pienetkin kolot saatiin hyötykäyttöön. Tämä piti huomioida jo omaa reppua pakatessa, jotta reppu sopii sujahtamaan paikkaansa.

Takapenkkikin täyttyi lopulta siihen malliin, että vapaaksi jäi ainoastaan kapea istuin paikka.

Matka alkoi San Pedro de Alcantarasta la4.6 n.klo10 ja päättyi kotipihalle tänään 13.6 n.klo13. Kilometrejä mittariin tuli kaikestaan 3500. Googlen tarjoama reittikartta ja ajoaika ohessa. Aivan tähän ajoaikaan emme päässeet, toki kilometrejäkin tuli vähän enemmän.

Seuraavaa reissu on jo vähän suunnitteilla, Bulgariassa on yksi Trabant joka pitäisi hakea kotiin. Jostain kun löytäisi matkaseuraa, niin suunnitelmia voisi porukalla pohtia, jos vaikka heinäkuussa ???

127 Suomessa

34h on vieyetty laivalla ja nyt Vuosaaren satama on jo aika lähellä. Yksi öljyn lisäys vielä tarvitaan ja sitten viimeinen ajoetappi voi alkaa.

Illalla laivaan

Kilometrejä 127:n matkamittarin on viime la jälkeen tullut 3330km. Tässä odotellaan laivaan pääsyä Travemunden satamassa.

Kauppojen kiertelyä

Tänään on pyöritty Bremenin ympäristössä ja kierretty puolen tusinaa autokauppaa. On potkittu monenlaisia renkaita.
Nähtiin myös mielenkiintoinen pyöränkuljetusratkaisu Opelilta.

Saksassa kuskataan paljon polkupyöriä erilaisin telinein autoon kiinnitettynä. Tämä Opelin ratkaisu sopinee ainakin Saksalaisille koska teline on kiinteästi autossa. Teline suhahtaa näppärästi puskurin sisään.

Tässä yksi aika suuri autoliike A1 tien varrelta. Mainostavat, että heillä on 3000 autoa myynnissä. Aivan kaikkia renkaita emme ehtineet potkaista kun nälkä yllätti.

Huikopalaksi valikoitui taas Currywursti. Nyt matka voi taas jatkua ja illaksi on tarkoitus keritä Travemunden satamaan.

Loppusuora häämöttää

Loppua kohden päivämatkat lyhenee, hyvä niin koska takamus alkaa puuttumaan ja pohkeisiin tulee suonenvetoja. 127:ssa on peri Italialainen standardiapinan ajoasento. Kyydissä istuessakaan ei oikein mahdu jalkoja oikomaan.
Pysähdyimme päiväksi Bremeniin ja 127 ajettiin vanhan kaupungin torin laidalle parkkiin. Kierrettiin vähän kaupungilla ja käytiin syömässä currywurstit kuvan kuppilassa.

Tänään oli tarkoitus viettää kulttuurin täyteinen päivä, joten kipaisimme kaupungin infotoimistoon kyselemään. Tänään sattui olemaan Mersun tehtaalla vierailupäivä, joten ostimme sinne liput. Tiedoksi muillekin tehdasvierailusta kiinnostuneille, liput pitää ostaa ennakkoon joko kaupungin infopisteestä tai netistä.

Ennen tehdasvierailulle lähtöä auto siirrettiin pois torilta, koska sen lähettyvillä näytti liikuskelevan mustapukuisia miehiä nappi korvassa. Parkkihalli löytyikin parin sadan metrin päästä, siellä tehtiin mielenkiintoinen havainto, yksi parkkihallin osasto oli varattu pelkästään naisten käyttöön. Tämä huomattiin vasta kun ohi käveleviltä tuli kiukkuisia katseita ja niitä ihmeteltiin. Päätettiin sitten vaihtaa parkkipaikkaa.

Tehtaalle on bussikuljetus kaupungin keskustasta. Opastuskierroksella on valittavissa saksan- tai englanninkieliset ryhmät.

Varsinaisella tehdas kierroksella ei saanut kuvata, mutta odotusaulassa sai. Esillä oli myös yksi hybridikäyttöinen koemalli.

Tänään emme sitten ennättäneetkään potkimaan renkaita. Onneksi matkan varrelle vielä osuu muutama hyvä käytettyjen autojen liike. 

Kahden viime päivän aikana olemme huomanneet, että lähestymme Suomea, ilma nimittäin viilenee huomattavasti. Lämpötilat eivät ole nousseet paljoakaan +20asteen yläpuolelle. 

Ideasta toteutukseen

Illalla saatu idea kuulosti aamulla vielä paremmalta, joten keula kohden Nurbugringin moottorirataa. Matka suuntautui ensin kohden Cochemin pikkukaupunkia, josta oli aikaisemmilta "moottorireissuilta"  hyviä muistoja.

Cochemin jälkeen matka jatkui pois Moseljoen laaksosta, 127 oli aika lujilla pitkissä mukaisissa ylämäissä.. Matka majapaikasta moottoriradalla oli alle 60km, joten mitään kiirettä meillä ei onneksi ollut. Muutenkin matka on jo loppupuolella, joten voidaan vähän "nautiskellakkin". Päästyämme ylös laaksosta oli vielä pakko hetkeksi pysähtyä ihailemaan jokimaisemaa.

Moottoriradan yhteydessä on jo nyt paljon kaikenlaista aktiviteettiä ja lisää on suunnitteilla. Radalla on tarkoitus jatkossa taas järjestää myös F1-kisoja ja puitteet täytyy olla Bernielle kelpaavat. Kävimme liki parin tunnin opastetun "backstagekierroksen". Oppaame kertoi, että rata-alueella olevan hotellin huoneet lienevät ainakin Euroopan kalleimpia kisaviikonloppuna n.4000€/yö, hotelli itsessään ei kovin erikoiselta näyttänyt ainakaan päällepäin. Tutustumme vanhan radan tiloihin ja F1 alueeseen, varikkopilttuut ja kaikki muukin kisalähetyksistä tutut alueet käytiin viimeistä nurkkaa myöden katsastamassa.

Rata-alueella on myös mielenkiintoinen museo, jossa on paljon myös erilaisia aktiviteetteja pelkän sisäänpääsymaksun hinnalla. Suosittelen museokäyntiä lämpimästi, aikaa siellä toki vierähtää helposti tuntitolkulla.

Rata itsessään on valmistunut jo vuonna 1927 ja alkuperäinen rata on sisältänyt ns. Pohjoislenkin ja Etelälenkin. Molemmat on edelleen ajettavissa ja 21km pohjoislenkillä järjestetään edelleen säännöllisesti kisoja. Tämän lisäksi on ns. Stadionalue jossa järjestetään perinteisempiä kisoja esim. F1.

Tavoitteena oli päästä kisaamaan ja meillä oli ajokalustokin valmiina, harmi vaan, että rata juuri silloin oli varattuna johonkin testikäyttöön.

Rata vapautui vasta klo17 ja siellä pääsee ajamaan omalla autolla, yritin houkutella kavereita mukaan Pohjoislenkille, mutta turhaan.  Kuulemma meidän pitää päästä autolla kotiinkin. Päädyimme sitten ajamaan vanhan Etelälenkin josta 127 selvisi kunnialla.

Kotimatka ei juurikaan ollut tähän mennessä edennyt, joten lähdimme ajamaan pohjoista kohden sillä ajatuksella, että matka tänäänkin edes vähän lyhenisi. Yhdellä tankkauspaikalla satuimme sopivasta rekan vierelle ja siinä korostui ajoneuvojen kokoero.

Rekka liikennettä Saksan moottoriteillä riittää, pahoittelut kaikille rekkakuskeille kun olemme tientukkona. Kaikki rekat joutuvat ohittamaan meidät ja niitä menee vasemmalta ohi lähes yhtenäisenä jonona.

Myöhään illalla löytyi pieni kivan oloinen majapaikka.

Poikkeuksellisesti olemme jo tänä iltana vähän suunnitelleet huomista päivää. Tarkoitus on mennä Bremeniin ja tutustua johonkin kulttuuri kohteeseen, vaikka paikkaan nimeltä Autohaus (tai johonkin muuhun mielenkiintoiseen paikkaan).

Kohden Saksaa

Tästä päivä taas alkaa, Äijät ja tavarat autoon. Auto on lujilla, oma paino on 710kg ja kuormaa yli 400kg.

Päivän tavoite on päästä Saksaan ja johonkin päin Moselin laaksoa.

Matkalla jossain Ranskassa poliisit ajoi hetken perässä ja sitten jonkin aikaa rinnalla, näyttivät sitten peukkuja ja jatkoivat matkaa.

Matka jatkui Luxemburgin kautta Saksaan. Huomattiin taas, että maiden rajat on paikoitellen hyvin huomaamattomasti merkitty eikä ollut ollenkaan selvää missä maassa milloinkin ajeltiin.

Trierin kulmilla alkoi sade ja 127:n varustukseen kuuluvalle sateenvarjolle tuli käyttöä kun poikkesimme kaupunkiin kahville.

Auto kun oli Parkissa uusia special-mallisia Mersuja myyvän liikkeen edessä, niin olihan se pakko poiketa renkaita potkimaan.

Olikohan kyseessä kielimuuri tai joku muu juttu, kun yksikään myyjä ei tullut kauppaa tekemään.

Koko matkan ajan on hiukan huolettanut öljyvuoto, auto merkkaa pysäköintipaikan melkoisella öljylätäköllä.

Saksan puolella tankatessa sattui huoltsikalla olemaan myös korjaamo, joten kysyttiin voisivatko he tsekata öljyvuodon tilannetta. Ei kuulemma ole aikaa, ei sitten ja matka jatkui.

Matkalle osui myös Ford-korjaamo, Päätimme kuitenkin pysähtyä kysäisemään, vaikka onkin väärä merkki.

Auto saatiinkin saman tien sisälle ja työn alle. Nuori tosi fiksu englantia puhuva kaveri tutki ja selvitteli ongelmaa.

Tutkimuksen tulos oli sama kuin aikaisemminkin, öljysuodatin oli löysällä. Ilmeisesti viimeisimmän öljynvaihdon yhteydessä on laitettu väärän mallinen suodatin joka ei oikein sovi suodattimen jalkaan ja sen vuoksi pääsee suodatin löystymään. Nyt on taas kiristetty ja öljyt pesty pois.

Matka kohden Moselia ja Bruttig-Fankkelia jatkui.

Mosel- joki on aika lailla tulvarajalla runsaiden sateiden vuoksi.

Täälläkin vesi tulee aivan "rantaan saakka".

Pientä iltapuhdetta parkkipaikalla meillä on vielä tiedossa, renkaita pitää vähän vekslailla paikasta toiseen, koska oikea eturengas alkaa taas olemaan lopuillaan. Edellisestä renkaan vaihdosta on jo n.1200km, joten eiköhän tällä vekslaalisemisella päästä loppumatka.

Tänään oli aika löysä ajopäivä, taisi matka jäädä alle 300km. Istuskellaan joen rannan tavernassa ja nautiskellaan talon antimista.

Mieleen tulee hullumaisia ideoita, pääsisiköhän 127:lla Nurburingin rataa kiertämään...