Kaikki kotona

Auto ja kuski turvallisesti kotona. Joku voi toki kyseenalaistaa onko kuskilla ja kyytiläisillä "kaikki kotona", kun tällaiseen reissuun edes lähtee. Loppua kohden matkanteko helpottui, koska Pohjois-Saksassa, saatika Suomen puolella ei ollut enää minkäänlaisia lämpöongelmia, ainut murhe oli öljyvuoto. Yksi öljypänikkä piti vielä Suomen puolella ostaa.

Matkan varrella tavaramäärä autossa lisääntyi, onneksi matka ei ollut pidempi, muuten olisi pitänyt hommata kattotelineet. Tavaratila oli ääriään myöden täysi. Lastaaminen piti tehdä tietyssä järjestyksessä, jotta pienetkin kolot saatiin hyötykäyttöön. Tämä piti huomioida jo omaa reppua pakatessa, jotta reppu sopii sujahtamaan paikkaansa.

Takapenkkikin täyttyi lopulta siihen malliin, että vapaaksi jäi ainoastaan kapea istuin paikka.

Matka alkoi San Pedro de Alcantarasta la4.6 n.klo10 ja päättyi kotipihalle tänään 13.6 n.klo13. Kilometrejä mittariin tuli kaikestaan 3500. Googlen tarjoama reittikartta ja ajoaika ohessa. Aivan tähän ajoaikaan emme päässeet, toki kilometrejäkin tuli vähän enemmän.

Seuraavaa reissu on jo vähän suunnitteilla, Bulgariassa on yksi Trabant joka pitäisi hakea kotiin. Jostain kun löytäisi matkaseuraa, niin suunnitelmia voisi porukalla pohtia, jos vaikka heinäkuussa ???

127 Suomessa

34h on vieyetty laivalla ja nyt Vuosaaren satama on jo aika lähellä. Yksi öljyn lisäys vielä tarvitaan ja sitten viimeinen ajoetappi voi alkaa.

Illalla laivaan

Kilometrejä 127:n matkamittarin on viime la jälkeen tullut 3330km. Tässä odotellaan laivaan pääsyä Travemunden satamassa.

Kauppojen kiertelyä

Tänään on pyöritty Bremenin ympäristössä ja kierretty puolen tusinaa autokauppaa. On potkittu monenlaisia renkaita.
Nähtiin myös mielenkiintoinen pyöränkuljetusratkaisu Opelilta.

Saksassa kuskataan paljon polkupyöriä erilaisin telinein autoon kiinnitettynä. Tämä Opelin ratkaisu sopinee ainakin Saksalaisille koska teline on kiinteästi autossa. Teline suhahtaa näppärästi puskurin sisään.

Tässä yksi aika suuri autoliike A1 tien varrelta. Mainostavat, että heillä on 3000 autoa myynnissä. Aivan kaikkia renkaita emme ehtineet potkaista kun nälkä yllätti.

Huikopalaksi valikoitui taas Currywursti. Nyt matka voi taas jatkua ja illaksi on tarkoitus keritä Travemunden satamaan.

Loppusuora häämöttää

Loppua kohden päivämatkat lyhenee, hyvä niin koska takamus alkaa puuttumaan ja pohkeisiin tulee suonenvetoja. 127:ssa on peri Italialainen standardiapinan ajoasento. Kyydissä istuessakaan ei oikein mahdu jalkoja oikomaan.
Pysähdyimme päiväksi Bremeniin ja 127 ajettiin vanhan kaupungin torin laidalle parkkiin. Kierrettiin vähän kaupungilla ja käytiin syömässä currywurstit kuvan kuppilassa.

Tänään oli tarkoitus viettää kulttuurin täyteinen päivä, joten kipaisimme kaupungin infotoimistoon kyselemään. Tänään sattui olemaan Mersun tehtaalla vierailupäivä, joten ostimme sinne liput. Tiedoksi muillekin tehdasvierailusta kiinnostuneille, liput pitää ostaa ennakkoon joko kaupungin infopisteestä tai netistä.

Ennen tehdasvierailulle lähtöä auto siirrettiin pois torilta, koska sen lähettyvillä näytti liikuskelevan mustapukuisia miehiä nappi korvassa. Parkkihalli löytyikin parin sadan metrin päästä, siellä tehtiin mielenkiintoinen havainto, yksi parkkihallin osasto oli varattu pelkästään naisten käyttöön. Tämä huomattiin vasta kun ohi käveleviltä tuli kiukkuisia katseita ja niitä ihmeteltiin. Päätettiin sitten vaihtaa parkkipaikkaa.

Tehtaalle on bussikuljetus kaupungin keskustasta. Opastuskierroksella on valittavissa saksan- tai englanninkieliset ryhmät.

Varsinaisella tehdas kierroksella ei saanut kuvata, mutta odotusaulassa sai. Esillä oli myös yksi hybridikäyttöinen koemalli.

Tänään emme sitten ennättäneetkään potkimaan renkaita. Onneksi matkan varrelle vielä osuu muutama hyvä käytettyjen autojen liike. 

Kahden viime päivän aikana olemme huomanneet, että lähestymme Suomea, ilma nimittäin viilenee huomattavasti. Lämpötilat eivät ole nousseet paljoakaan +20asteen yläpuolelle. 

Ideasta toteutukseen

Illalla saatu idea kuulosti aamulla vielä paremmalta, joten keula kohden Nurbugringin moottorirataa. Matka suuntautui ensin kohden Cochemin pikkukaupunkia, josta oli aikaisemmilta "moottorireissuilta"  hyviä muistoja.

Cochemin jälkeen matka jatkui pois Moseljoen laaksosta, 127 oli aika lujilla pitkissä mukaisissa ylämäissä.. Matka majapaikasta moottoriradalla oli alle 60km, joten mitään kiirettä meillä ei onneksi ollut. Muutenkin matka on jo loppupuolella, joten voidaan vähän "nautiskellakkin". Päästyämme ylös laaksosta oli vielä pakko hetkeksi pysähtyä ihailemaan jokimaisemaa.

Moottoriradan yhteydessä on jo nyt paljon kaikenlaista aktiviteettiä ja lisää on suunnitteilla. Radalla on tarkoitus jatkossa taas järjestää myös F1-kisoja ja puitteet täytyy olla Bernielle kelpaavat. Kävimme liki parin tunnin opastetun "backstagekierroksen". Oppaame kertoi, että rata-alueella olevan hotellin huoneet lienevät ainakin Euroopan kalleimpia kisaviikonloppuna n.4000€/yö, hotelli itsessään ei kovin erikoiselta näyttänyt ainakaan päällepäin. Tutustumme vanhan radan tiloihin ja F1 alueeseen, varikkopilttuut ja kaikki muukin kisalähetyksistä tutut alueet käytiin viimeistä nurkkaa myöden katsastamassa.

Rata-alueella on myös mielenkiintoinen museo, jossa on paljon myös erilaisia aktiviteetteja pelkän sisäänpääsymaksun hinnalla. Suosittelen museokäyntiä lämpimästi, aikaa siellä toki vierähtää helposti tuntitolkulla.

Rata itsessään on valmistunut jo vuonna 1927 ja alkuperäinen rata on sisältänyt ns. Pohjoislenkin ja Etelälenkin. Molemmat on edelleen ajettavissa ja 21km pohjoislenkillä järjestetään edelleen säännöllisesti kisoja. Tämän lisäksi on ns. Stadionalue jossa järjestetään perinteisempiä kisoja esim. F1.

Tavoitteena oli päästä kisaamaan ja meillä oli ajokalustokin valmiina, harmi vaan, että rata juuri silloin oli varattuna johonkin testikäyttöön.

Rata vapautui vasta klo17 ja siellä pääsee ajamaan omalla autolla, yritin houkutella kavereita mukaan Pohjoislenkille, mutta turhaan.  Kuulemma meidän pitää päästä autolla kotiinkin. Päädyimme sitten ajamaan vanhan Etelälenkin josta 127 selvisi kunnialla.

Kotimatka ei juurikaan ollut tähän mennessä edennyt, joten lähdimme ajamaan pohjoista kohden sillä ajatuksella, että matka tänäänkin edes vähän lyhenisi. Yhdellä tankkauspaikalla satuimme sopivasta rekan vierelle ja siinä korostui ajoneuvojen kokoero.

Rekka liikennettä Saksan moottoriteillä riittää, pahoittelut kaikille rekkakuskeille kun olemme tientukkona. Kaikki rekat joutuvat ohittamaan meidät ja niitä menee vasemmalta ohi lähes yhtenäisenä jonona.

Myöhään illalla löytyi pieni kivan oloinen majapaikka.

Poikkeuksellisesti olemme jo tänä iltana vähän suunnitelleet huomista päivää. Tarkoitus on mennä Bremeniin ja tutustua johonkin kulttuuri kohteeseen, vaikka paikkaan nimeltä Autohaus (tai johonkin muuhun mielenkiintoiseen paikkaan).

Kohden Saksaa

Tästä päivä taas alkaa, Äijät ja tavarat autoon. Auto on lujilla, oma paino on 710kg ja kuormaa yli 400kg.

Päivän tavoite on päästä Saksaan ja johonkin päin Moselin laaksoa.

Matkalla jossain Ranskassa poliisit ajoi hetken perässä ja sitten jonkin aikaa rinnalla, näyttivät sitten peukkuja ja jatkoivat matkaa.

Matka jatkui Luxemburgin kautta Saksaan. Huomattiin taas, että maiden rajat on paikoitellen hyvin huomaamattomasti merkitty eikä ollut ollenkaan selvää missä maassa milloinkin ajeltiin.

Trierin kulmilla alkoi sade ja 127:n varustukseen kuuluvalle sateenvarjolle tuli käyttöä kun poikkesimme kaupunkiin kahville.

Auto kun oli Parkissa uusia special-mallisia Mersuja myyvän liikkeen edessä, niin olihan se pakko poiketa renkaita potkimaan.

Olikohan kyseessä kielimuuri tai joku muu juttu, kun yksikään myyjä ei tullut kauppaa tekemään.

Koko matkan ajan on hiukan huolettanut öljyvuoto, auto merkkaa pysäköintipaikan melkoisella öljylätäköllä.

Saksan puolella tankatessa sattui huoltsikalla olemaan myös korjaamo, joten kysyttiin voisivatko he tsekata öljyvuodon tilannetta. Ei kuulemma ole aikaa, ei sitten ja matka jatkui.

Matkalle osui myös Ford-korjaamo, Päätimme kuitenkin pysähtyä kysäisemään, vaikka onkin väärä merkki.

Auto saatiinkin saman tien sisälle ja työn alle. Nuori tosi fiksu englantia puhuva kaveri tutki ja selvitteli ongelmaa.

Tutkimuksen tulos oli sama kuin aikaisemminkin, öljysuodatin oli löysällä. Ilmeisesti viimeisimmän öljynvaihdon yhteydessä on laitettu väärän mallinen suodatin joka ei oikein sovi suodattimen jalkaan ja sen vuoksi pääsee suodatin löystymään. Nyt on taas kiristetty ja öljyt pesty pois.

Matka kohden Moselia ja Bruttig-Fankkelia jatkui.

Mosel- joki on aika lailla tulvarajalla runsaiden sateiden vuoksi.

Täälläkin vesi tulee aivan "rantaan saakka".

Pientä iltapuhdetta parkkipaikalla meillä on vielä tiedossa, renkaita pitää vähän vekslailla paikasta toiseen, koska oikea eturengas alkaa taas olemaan lopuillaan. Edellisestä renkaan vaihdosta on jo n.1200km, joten eiköhän tällä vekslaalisemisella päästä loppumatka.

Tänään oli aika löysä ajopäivä, taisi matka jäädä alle 300km. Istuskellaan joen rannan tavernassa ja nautiskellaan talon antimista.

Mieleen tulee hullumaisia ideoita, pääsisiköhän 127:lla Nurburingin rataa kiertämään...

Ranskassa tulvat?

Aamu alkoi reippaasti ja 127 odotti parkkipaikalla. Olimme liikenteessä jo klo8 jälkeen. Löysimme kartasta kivan nimisen kaupungin nimeltään Nancy, Suunta siis sinne, aika kaukana hän se oli n.600km, mutta yritetään.

Matka sujui joutuisasti, aamupäivällä pysähdyimme johonkin pikkukylän kahville. Terassilla kahvitellessa huomasin kahvilan vieressä pienen parturin josta lähti juuri asiakas ja parturi alkoi ilmeisesti sulke!maan paikka. Kipaisin pikaisesti kysymään onnistuisiko hiusten leikkaus ja onnistuihan se (11e). Kahvitkin jäi lähes juomatta. Hiukan meillä oli kommunikaatio ongelmia, mutta loppujen lopuksi osa hiuksista jäi päähän.

Matka jatkui välillä öljyä lisäten. Konepellin kukon vastakappale alkoi väsymään tähän jatkuvaan pellinpaukutteluun, eikä oikein pysynyt paikallaan, joten konepeltiä ei saanut lukkoon. Ilmastointi teippi pelasti tämän tilanteen.

Matka eteni yllättävän helposti 70-80 nopeutta. Puolen päivän jälkeen ajattelimme pysähtyä pikaiselle lounaalle pikku kylään. Pikainen lounas ei Ranskassa ilmeisesti ole mahdollista, päivän menun tarjoilu kesti n.1,5h (alkupala+pääruoka+jälkiruoka+kahvi)

Olimme jo aikaisemmin pohtineet, että missähän ne tulvat on, koska meidän reitille ei ollut osunut edes sadetta. Myöhemmin iltapäivällä tie muuttui märäksi ja tuli pari pientä sadekuuroa. Ilmeisesti rankka sadekuuro oli juuri mennyt alueen yli, koska viljapellot oli aika pahasti lakoontuneet. Pienen kylän läpi ajaessa kellareista näytti tulevan letkuja ja taloja pumpattiin tyhjäksi. Muutaman kilometrin päässä tiekin oli poikki. Hetken siinä piti miettiä lähdetäänkö kahlaamaan vai mitä tehdään. Tuli vähän sellainen olo, että ajetaan autolla järveen. Paikalliset ajoivat uusilla isoilla autoillaan "järven" poikki, joten miksi me ei kokeiltaisi? Autoja oli ohjeistamassa paikallinen tiepalvelun.

Taisi auto nousta "plaaniin" , kun eturenkaat löi välillä tyhjää. Päästiin kuitenkin kuivin jaloin tämän "järven" yli.

Näitä pienempiä ja suurempia lammikoita oli vielä useita matkan varrella. Näytti jokien pinnat olevan aika korkealla ja pelloilla vettä kuten Pohjanmaan tulvissa.

Matka kohden Nancya kuitenkin jatkui osittain navigaattori opastuksella, hetkittäin jopa kolmen navigaattori. Niinpä lopulta löysimme itsemme yhden navetan takaa peltotien päästä. Täytyi taas turvautua perinteiseen paperikarttaan ,jotta pääsimme oikealle uralle.

Keli on aika tavalla muuttunut Espanjan 30-asteen helteestä tämän iltapäivän 18-asteeseen. Nyt alkaa jo vähän kaivata toimivaa lämmityslaitetta.

Uusia yllätyksiä

Aamulla 8-maissa olimme hotellin respassa kysymässä autokorjaamoa. Respan kaveri vähän hämmästeli kun kerromme mistä autosta on kyse ja minne matka. Lähettyviltä löytyi pieni paja joka korjaa myös "Antique" autoja, sinne siis.

Paikka löytyi ja auto saatiin lähes saman tien työn alle.
Aikansa paikan omistaja vuotoa ihmetteli ja tutki. Hänen mielestään öljysuodatin vuotaa, on kuulemma jätetty liian löysälle.

Suodatin on nyt kiristetty työkalun kanssa niin tiukkaan, että tuskin koskaan sitä saa pois. Samalle tuikkuudelle kaveri kiristi samalla öljypropun. Vähän asiaa epäilin ja kavereille mainitsin, koska kokeilun edellisenä iltana suodatinta ja sen kireys oli mielestäni sopiva. Päivän mittaan kävikin sitten ilmi, että öljyvuoto jatkui. Sitten jatkamme matkaa öljyvuodon kera. Auton oik. kylki on jo aika öljyinen.

Matkaan pääsimme yllättävän nopeasti jo ennen klo10 auton keula oli kohden Biarritziä, jossa oli tarkoitus syödä aamiainen.
Hieno ranta ja upeita rakennuksia. Aivan rannan lähettyviltä löytyi tosi pieni kuppila jossa oli sisällä kolme asiakaspaikkaa.

Totesimme piene maaseututiet hitaiksi jopa 127:lle joten suuntasimme kohden Bordeauxia maksullista moottoritietä pitkin. Maksutullit oli n.70km välein ja kertamaksu 3,60€.

Kerrankin auto tankattu täyteen. Autossa on ilmeisesti vain 25L polttoainesäiliö, joten tankilla vieraillaan useasti.

Ennen Bordeauxia auto alkoi taas pahasti nykimään, joten pysähdyimme viilaamaan katkojan kärkiä Leathermanilla. Samalla Heikki huomasi, että oik. eturengas on kulunut reunasta lähes sileäksi. Sitten vähän vekslailtiin renkaita.

Jossain nivelessä lienee vähän klappia, mutta toistaiseksi jatketaan näin.

Iltapäivällä lämpö nousi taas hälyttävän korkealle, joten oli pakko poiketa moottoritieltä ramppia ylös pienelle vanhalle teollisuusalueelle. Jäähdytetään tosi pitkään ja vesikin pääsi loppumaan. Onneksi paikalle kurvasi neitokainen vanhalla Corsalla ja haki kotoaan meille kanisterillisen vettä.

Kaikesta huolimatta matka edistyi tänäänkin n.500km ja ehkä noin puolet matkasta on ajettu. Majapaikka löytyi paikasta nimeltään Limoges. Mihin aamulla suuntaamme on vielä miettimättä, samoin kun matkareitti muutenkin.

Hyvä päivä

Aamun eka tunti sujui hyvin, kunnes kone kunnolla lämpesi. Matka todellakin etenee välillä hyvin hitaasti ja välillä pitää pysähtyä

Tähän sitten mietimme ratkaisua yhdellä "jäähdyttelytauolla" huoltoasemalla. Yhdessä altaassa oli isoja jääpalapusseja, miten niitä voisi hyödyntää?
Myynnissä oli myös appelsiineja isoissa verkkopusseissa joten siitä syntyi idea. Ostettiin sitten 3kg appelsiineja ja säkillinen jääpaloja. Jääpalat laitettiin verkkopussiin ja viritelmä teipattiin etupuskuri sisälle syyläriaukkojen kohdalle.

Tämä viritelmä tuntui toimivan, nyt voitiin pitää reipasta matkavauhtia eikä edes ylämäessä lämmöt nousseet kriittiselle rajalle.

Näin meni 50km kunnes jäät suli ja vanha ongelma palasi. Onneksi puolet jäästä oli jäljellä ja "jäätankkauksen" jälkeen ripeä matkanteko jatkui.

Taukopaikalla n.200km ennen San Sebastiania ilmeni uusi ongelma. Kaffen jälkeen huomasimme, että auto tiputtaa öljyä aika reippaasti alleen.

Mitään järkevää vuotokohdetta ei löytynyt, öljypohja ja oik pyöräkotelo on todella hyvin kyllästetty öljyllä. Etustefa, öljysuodatin ja öljytikku on pikaisen diagnoosin perusteella suljettu pois. Öljy määrä oli alle puolenvälin joten vähän öljyä koneeseen.

Maasto oli nyt vähemmän mäkistä joten lämpöön vuoksi ei enää ollut tarpeen pysähtyä. Nyt pitäisi saada selvyys mistä runsas öljyvuoto johtuu. Päivän saldo oli jokatapauksessa enemmän kuin uskalsimme toivoa, vähän yli 600km/12h.

Illalla kävimme vähän fiilistelemässä Atlannin rannalla. Ongelmaan mietitään ratkaisua sitten huomenna. Manjana !